Opiskelijatarina – osa 1/2

Tie sisältömarkkinoinnin pariin yhteen Suomen suurimpaan tapahtumataloon – ei mikään suora moottoritie 120 kilometrin tuntivauhdilla, mutta sanoisin, että matka on ollut sitäkin päättäväisempi ja kunnianhimoisempi.

Toimitus ja kuvat: Jenna Hakkarainen

Palataan ajassa hetki taaksepäin. Yläasteelta lähtien olen tiennyt haluavani toimittajaksi, sillä tykkään kirjoittaa ja valokuvata. Luonnollisesti lukiossa suunnittelin myös jatko-opintoja journalismin pariin. Valmistuin lukiosta vuonna 2015 ja silloin oli paljon esillä se, että esimerkiksi toimittajista on niin paljon ylitarjontaa, ettei kaikille riitä töitä. Näin ollen päätin olla ’’fiksu’’ ja jättää journalismin haaveet siihen ja hakeutua sellaiselle alalle, jossa töitä riittää.

Pari vuotta myöhemmin valmistuin vastaanottovirkailijaksi, mikä ei ollut alkuunkaan minun juttuni, mutta sillä hetkellä ei suunnitelma b:tä ollut. Kyseisen koulun jälkeen päädyin vaatemyyjäksi. Työstä puuttui se jokin, mitä tunsin tarvitsevani, vaikka mahtui sinne iloisiakin asiakaskohtaamisia ja onnistumisia mukaan. Parasta työssä oli kuitenkin esillepanojen ja myöhemmin myymälän somen tekeminen, koska silloin omaa luovuutta ja mielenkiintoa pääsi käyttämään ja hyödyntämään edes vähän.

2019 alkuvuodesta istuin lounastauolla ja selasin Instagramia. Vastaani tuli erään festivaalin julkaisu, jossa se etsi markkinoinnin harjoittelijaa kesän ajaksi. Muistan täysin miltä tuo hetki tuntui, edessäni tuntui olevan ilmoitus minun unelmieni työpaikasta. Pohdin itsekseni, pitäisikö minun irtisanoutua ja koittaa päästä harjoitteluun työvoimatoimiston kautta vai mitä ihmettä keksin. Minun oli päästävä tuohon työhön. Pian kuitenkin ymmärsin, että harjoitteluhakemuksia odotettiin opiskelijoilta ja meikäläinen on vaan hyvä ja jatkaa sitä vaatteiden myyntiä.

2020. Kaikki varmasti tietävät, miten elämä muuttui tuona vuonna kaikilla. Myös minä päädyin hakemaan kouluun medianomiksi ja omaksi yllätykseksi pääsin sanomaan heipat myyntityölle ja aloittamaan opinnot Kareliassa. Jo opintojen alussa mieleeni tuli harjoittelupaikan mahdollisuus ja tiesin heti, minne minun oli haettava niin pian kuin mahdollista.

Karelian medianomeilla harjoittelu on suunniteltu sijoittumaan neljännelle vuodelle ja yrityksellä, minne halusin, harjoitteluhaku on käynnissä kerran vuodessa. Toisen opiskeluvuoden aikana päätin, että minun on nyt haettava harjoitteluun, sillä jos en ensimmäisellä yrityksellä tule valituksi, kerkeän hakea vielä seuraavana vuonna uudestaan. Niin siinä kuitenkin kävi, että pääsin harjoitteluun ensi yrittämällä ja sen aika oli toisen ja kolmannen opiskeluvuoden välisenä kesänä.