Tekoäly on käsite, joka jakaa edelleen mielipiteitä – jo pidemmästä olemassaolostaan huolimatta. Pelkoja on monenlaisia, ja ne vaihtelevat aihepiireittäin työllisyyden romahtamisesta aina ihmisyyden korvaamiseen ja maailmanvalloitusteorioihin. Suosituinta tekoälyn käyttö on ollut nuorten keskuudessa. Useimmille heistä tekoäly merkitsee vapautta antaa päätöksenteko pienemmissä asioissa jollekin muulle kuin omalle ajattelulle. Koska heidän vastuunsa kuluttajayhteiskunnassa kasvaa vuosi vuodelta suurten ikäluokkien väistyessä tieltä, tarjontaan on pitänyt vastata helpoilla, matalan kynnyksen palveluilla.
Teksti: Olli Rouvinen & Kristiina Uutela
Kuvat: Milla Saikko, Viivi Kilpiä & Olli Rouvinen
Grafiikat: Olli Rouvinen
ChatGPT on ollut markkinoilla vuodesta 2022. Se on eittämättä käytetyimpiä sovelluksia tekoälymarkkinoilla 700 miljoonalla viikottaisella käyttäjällään. Sovelluksen integroiminen arkeen on hyvin helppoa, ja siltä voi kysyä mielipidettä moneen asiaan – osa käyttää sen apua esimerkiksi ruuanlaitossa ja osa keksii sen avulla illanistujaisiin lisätekemistä. Koska moni myös käyttää sitä juttelukaverina, sovelluksen eettiset vaikutukset eivät ole jääneet huomaamatta tarkkasilmäisimmiltä.
Kolme joensuulaista nuorta opiskelijaa kertoo oman näkemyksensä tekoälyn ja etenkin ChatGPT:n käytöstä ja yleistymisestä heidän ympärillään omassa arjessa.
”Hyvä renki, huono isäntä”
Koska media-alalla itsessään tekoälyn käytöstä on syntynyt työtä helpottava vakio, kysymme asiasta ensimmäisenä tulevalta media-alan ammattilaiselta itseltään. Tapaan haastateltavani ensimmäiseksi Dressmann-liikkeen edessä ja myöhemmin etätapaamisessa. Noora Laitinen opiskelee Karelia-ammattikorkeakoulussa neljättä vuotta medianomiksi. Hän ei omien sanojensa mukaan käytä tällä hetkellä aktiivisesti tekoälyä, mutta pysähtyy hetkeksi miettimään.
– Aikaisemmin mun puhelimessa oli esimerkiksi ChatGPT -sovellus, jonka poistin reilu muutama viikko sitten. En muutenkaan käytä mitään ChatGPT:hen rinnastettavissa olevaa sovellusta, jolta suoraan kysyttäisiin johonkin asiaan suoraa vastausta. Kyllä pelkkä googlettaminenkin antaa nykyisin tekoälyllisen yhteenvedon, jonka voi toki poistaa Googlen asetuksista halutessaan.
Koska ChatGPT:n tyylinen suoraan ja rehdisti tekoälyn käytön myöntävä sovellusteknologia on saapunut valtapiirin markkinoille vasta koronan jälkeen, moni kohta valmistuva opiskelija voi olla käytön suhteen jälkijunassa. Laitinen myöntää, että eroavaisuuksia saattaa olla aiempaan käyttöön liittyen esimerkiksi opiskelussa. Kappalejakoja ja ideoita saatetaan helposti pohtia esimerkiksi kiireessä tekoäly kaverina.
Korjauksena tähän väliin: tekoäly on yksin terminä laaja konsepti. Ei voida sanoa pelkästään että ”käyttää tekoälyä” vaan pitää eritellä, että mitä muotoa. Kun sanotaan esimerkiksi että ”käytän tekoälyä”, niin silloin ChatGPT on yleensä se mitä käytetään, joten puhumme artikkelissamme tästä sovelluksesta, koska se laaja-alaisimmin on ihmisten tietoisuudessa.
– Kyllä esimerkiksi opparia (opinnäytetyötä) olen saattanut ideoida tekoälyä käyttäen silloin alussa. Sieltä avautui asioita, joita en itse olisi osannut välttämättä ajatella tai nähdä juuri siinä tilanteessa. Se antaa nopeasti tietoa ja ideoita tai mitä siltä nyt haluaakaan ja se on tietysti se konkreettisin asia. Kirjoitusvirheissä se jeesaa, tai vaikka että ”tee vaikka tästä asiasta muodollisempi” tai sen suuntaista tekstijelppiä, jos ei jaksa itse keskittyä muotoiluun. Itse ei tarvitse käyttää silloin omaa kapasiteettia.
Laitinen kuitenkin huomauttaa myös relevantteja seikkoja.
– En koe, että tekoäly olisi aiheuttanut omalla kohdallani väärinymmärryksiä. Olen tarkka sen (käytön) suhteen ja tarkistan faktat aina jotakin muuta kautta enkä luota sokeasti mihinkään, mitä se antaa. Väärinymmärryksiä voi tulla tietysti, mutta mitään ei ole kantautunut omiin korviin. Jos plagioi sen avulla, niin siinähän menee koko oppi itseltä ohi. Ei siinä ole järkeä. Ei se kuitenkaan passivoi opiskelua. Tuntuu, että mitä enemmän se (tekoäly) on täällä olemassa ja mitä enemmän sitä (sen käyttöä) ymmärtää niin on myös kriittisempi sen käyttöä kohtaan ja sen tuottamaa tietoa kohtaan.
Tekoälystä voi tulla riippuvaiseksi ja opiskelusta voi tosiaan tulla passiivista, jos sille antaa liikaa mahdollisuuksia. Kyse on usein tahdonvalinnasta ja vapauden voimasta, mille asialle haluaa antaa enemmän energiaa kuin toiselle. Tekoälyn käytön suhteen on olemassa tiettyjä varovaisuussääntöjä, joista on hyvä olla perillä. Osa asiaan perehtymättömistä saattaa oikeasti luulla, että koneisto on vaan jokin maaginen mieli, joka ajattelee itse. Väärin: tekoäly on algoritmeista oppiva koneisto, joka poimii asioita muistiin käyttäjiltään eikä pysty luomaan mitään itse.
– Tekoälyn eettisyys saa minut usein kyseenalaistamaan sen käyttöä. Koen, että meidän ihmisten on myös hyvin tärkeä ajatella itse – esimerkiksi ihmetellä ja olla utelias ihan ilman sitä tekoälyä ja kaikki asiat eivät välttämättä tarvitse mitään suoraa vastausta, vaan myös aika ja se uteliaisuus ja pohtiminen tekee hyvää ja ohjaa omaa ajattelua… ja se kyllä ainakin ohjaa minua eteenpäin, niin että kehityn ja saa samalla siinä myös luottamusta omaa ajattelua kohtaan.
Laitinen on vastauksissaan tarkka ja huolellisen jäsennelty. Hän on pohtinut niitä myös itse pitkään omien opintojensa etenemisen aikana. Entä mitä mieltä hän on tietoturvasta?
– En halua antaa täysin omaa ajattelua kenenkään muun käsiin, oli se sitten tekoäly tai ihan mikä tahansa muu. Sellainen (kehitys) voi viedä hyvin väärään suuntaan. Se tuntuu pelottavalta. Laittaessani sinne (ChatGPT:hen) asioita, niin olen kyllä tarkka eritoten siitä, että mitä sinne syöttää. Mielestäni se on oikein hyväkin, että ihmiset olisivat enemmän tietoisia tästä, että se data menee jonnekin sinne teknofirmoille tai minne ikinä se sitten meneekin ja kenelle, niin sehän… sitähän me ei lopulta kukaan tiedetä. Bisnes on näissä hämärän peitossa. Läpinäkyvyys asian ympärillä on kuitenkin vielä tosi vähäistä, niin sitten mennään vähän sillä periaatteella että… vapaasti vaan toisen käsiin annetaan kaikki.
On hyvin vaikea arvioida, millainen vaikutus tekoälyllä tulee olemaan esimerkiksi työllisyyteen media-alalla tulevaisuudessa. Sen vaikutus tasa-arvon kehittymisessä on myös suuri. Voiko kehittymisen estämiseksi olla tehtävissä mitään, vai onko osa peloista turhia? Tulevaisuus saattaa kätkeä sisäänsä myös hyödyllisiä asioita, mitkä ajautuvat arkikäytön ulkopuolelle.
– Tietysti pohdinta on alkanut johtaa siihen, että työmahdollisuudet kapenevat. Itse pyrin ohjautumaan sellaiseen suuntaan, jossa ihmismieltä arvostetaan ja käytetään. Sen tulisi jotenkin näkyä ja samalla se inhimillisyys sekä ihmisyys siellä tekemisessä ja että nämä nousisivat olennaisimmaksi. Tekoälyn saatavuus tulevaisuudessa voi johtaa yleisesti epätasa-arvoisten asemien yleistymiseen, ja yksi joukko näissä on tietysti opiskelijat.
Noora Laitisen mielestä tekoäly on ”hyvä renki, mutta huono isäntä”.
Laitinen pelkää, että itsetuntemus ja luottamus omaan tekemiseen saattaa kärsiä muutoinkin helposti. Esiin nousee myös ihmiset, joilla on oikeus ja mahdollisuus päästä käsiksi kaikkeen tekoälyn keräämään tietoon. Plagiointiepäilyissä koululla on aina päällimäinen vastuu mahdollisten sanktioiden antamisessa.
– Jos toinen saa tekoälyllä luodusta esseestä paremmat pisteet kuin joku, joka ei ole tehnyt työtään tekoälyllä… jos asia ei tule selville, niin kukaan ei saa koskaan tietää. Mutta jos se tulee selville, niin mitä kautta? Opettajan tulee aina rokottaa siitä. Tämäkin riippuu millä tekoälyohjelmalla plagioinnit on tehty – teksti voi olla esimerkiksi kryptattu niin, että kopioidussa tekstissä on opasteet takaisin tekoälyohjelmaan ja Turnitin (tekstin samankaltaisuuden tarkastamiseen tarkoitettu ohjelma) hoksaa ne sieltä.
Tekoälyteksteissä ääni ei ole koskaan oma. Se ei kuulosta ihmismäiseltä eikä sillä voida esittää koherenttia mielipidettä. Laitisen mielestä korkeakouluissa pitäisi olla selkeämmät säännöt tekoälyn käytöstä.
– Toivoisin tavallaan opiskeluympäristöistä puhuttaessa, että myös opettajat ovat tietoisia omien oppilaidensa tavoista, sekä tasosta ja kyvystä tuottaa tekstiä – ymmärrys siitä, että mihin se oppilas kykenee ja pystyy ja samalla näkee sen – toki tietysti oppilaita on nykyisin hirveän paljon. Opiskelijaryhmät ovat hirveän suuria, että sekin on aika vaikeaa.
Jotenkin tuntuu, että nykymaailmassa sekin on jotenkin hirveän paljon vaadittu, että olisi sitä yksilöllistä huomiointia. Oppilailla on oma henkilökohtainen kirjoitustyyli ja se helposti unohtuu suurissa joukoissa. Säännöillä voitaisiin välttää sekä väärinkäytösten sekä väärinymmärrysten määrää.
Mitään kauttaaltaan esiintyvää tuomitsemista tekoälylle ei kuitenkaan havaita keskustelun lomassa. Laitinen toteaa tekoälyn olevan ”hyvä renki, mutta huono isäntä”. Hän toivoo kokonaisuutena selkeämpiä raameja ja ymmärrystä sen käyttöä ja käyttötarkoitusta kohtaan.
– Se on ihan valtavan iso juttu, mitä integroidaan yhtäkkiä joka paikkaan. Se on toki ollut jo pitkään taustalla toimimassa (generatiivinen AI toki vasta 2010-luvulta asti). Kehitys vaan tuntuu niin suurelta ja nopealta, että ymmärrys ja perässä pysyminen on vähintään haastavaa. Sitten kun tulee isoja muutoksia ja uutisia, niin kaikki tuntuvat olevan hämillään ja sieltä nousee isona kasana omia ennakkoluuloja sitä kohtaan. Tämä ainakin näin perusihmisen näkökulmasta.
”Toimii apuna vasta, kun on vaikeuksia tai epätoivoa”
Olemme etäpuhelussa seuranamme Itä-Suomen yliopistossa teologiaa opiskeleva Milla Saikko ja yhteiskuntatieteitä opiskeleva Viivi Kilpiä. He käyttävät tekoälyä apunaan esimerkiksi aikatauluttamisessa. Käyttö kuitenkin rajautuu lähinnä opiskeluun. Hakuammunta heilahtaa välillä ChatGPT:n puolelle omaehtoisen googlettamisen sijaan – ”paha tapa”, Saikko myöntää. Heistä huokuu tietoista ymmärrystä tekoälyn käyttöön liittyen, eivätkä he ainakaan tietoisesti pyri pitämään sitä osana omaa arkeaan.
– En käytä tekoälyä vapaa-ajalla mitenkään hirveästi. Tiedostan sen vaikutukset omaa ajattelua, mielikuvitusta ja luovuutta koskien, Saikko kertoo.
Kilpiä on samoille linjoilla. – Esimerkiksi joskus leipoessa piti muuttaa määriä, niin kysyin siitä chatilta (ChatGPT), koska oma matemaattinen hahmotuskyky on vähän heikko. Jos en muista vaikkapa jonkun leffan tai kirjan juonta, saatan kysyä siitä tekoälyltä. Mutta nämä ovat oikeastaan ainoita esimerkkejä.
Tekoäly osaa niin sanotusti ”madaltaa kynnystä ryhtyä hommiin”, ainakin jos puhutaan suorituspohjaisesta deadlinekulttuurista. Saikon mielestä se toimii hyvin esimerkiksi empaattisena apurina, joka osaa ottaa huomioon esimerkiksi väsymyksen ja muut menot sekä tsemppaa tarvittaessa. Jos lepoa ja järjestystä tarvitsee elämäntilanteessa, chatti yleensä auttaa.
– Olen kokeeseen tai tenttiin lukiessa saattanut laittaa satasivuisen aineiston chattiin ja pyytänyt listaamaan siitä tärkeimmät kohdat. Vapaa-ajalla pystyn valitsemaan sen kautta esimerkiksi elokuvia – jos en ole varma, tykkäänkö leffasta ennen sen katsomista, laitan juoniselosteen chatille ja kysyn mielipidettä ja sitä myöten parempia ehdotuksia. Saan ikään kuin tulevasta kokemuksestani paremman käsityksen, Saikko on oivaltanut.
– Tekoäly auttaa myös kovasti lähteiden etsimisessä ja erityisesti nyt, kun kirjoitan gradua, niin sitä materiaalia on paljon. Tekoälyn avulla voi rajata hakusanoja, tiivistää artikkeleita ja löytää olennaisimmat pointit. Joskus, kun oma käännös ei ole riittänyt, olen saattanut käyttää sitä kääntäjänä ja siinäkin se toimii yllättävän hyvin, Kilpiä lisää.
Saikko tai Kilpiä eivät ole kumpikaan huomanneet erityisiä väärinymmärryksiä tai -käytöksiä tapahtuneen heidän opiskeluaikanaan esimerkiksi ChatGPT:n käytön suhteen, vaikka se on suosittu työkalu. Suhtautuminen yliopiston kursseilla (tekoälyn käyttöön yleisesti) vaihtelee – osa opettajista ei salli sitä lainkaan ja osa sallii, jos käytöstä raportoi. Saikko laittoi kerran esseensä tarkistusohjelmaan, joka raportoi virheellisesti tekoälyn käytön olleen 40 prosentin tienoilla. Tuollaiset tilanteet luovat painetta, ja Saikolle tuli olo, että hänen pitäisi varoa kirjoittamistaan ja epäillä omia tekstejään. Se luo myös tietoisuutta siitä, millä lailla eri kurssien opettajat valvovat mahdollista tekoälyn käyttöä.
Kilpiän mukaan Turnitin-järjestelmä on ollut käytössä vain joillakin kursseilla. Hänen kokemuksiensa perusteella opettajat hyväksyvät tekoälyn käytön, kunhan siitä ilmoittaa. Pääasia on, että pyrkii kirjoittamaan itse. Kaksipiippuista suhtautuminen silti on – molemmat kokevat, että tekoäly sekä helpottaa että hankaloittaa opiskelua.
– Aikataulutus saattaa helpottua, mutta siinä sitten samalla passivoituu oma ajattelu ja luovuus sekä mielikuvituksen käyttö vähentyy. Usein tulee sellainen olo, että tekisi mieluummin laittaa pienimmätkin asiat chattiin sen sijaan, että käyttäisi omia aivojaan. Siksi yritän tietoisesti miettiä, etten aina vain kysy sieltä kaikkea, vaan käytän omia taitojakin välillä, Saikko kertoo.
Kilpiä lisää, että yritetään ensin itse löytää tietoa ja chatti (GPT) tulee avuksi vasta, kun on vaikeuksia ja epätoivoa. Helppous ja hankaluus riippuu täysin käytön asteesta. Molemmat yrittävät miettiä aina ensin kahdesti, tarvitseeko jotakin asiaa välttämättä kysyä tekoälyltä. Googlettaminen ensimmäisenä tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. He rajaavat käytön yksittäisten käännösten tekemiseen ja lähteiden etsimiseen, jotta ajattelu ei kärsi muilla osa-alueilla.
Saikon tunteet tekoälyä kohtaan ovat ristiriitaiset. Joidenkin arkea se saattaa helpottaa, jos on esimerkiksi yksinäisyyden tunteita, koska sen kanssa voi jutella. Toisaalta Saikko näkee myös luovissa asioissa tapahtuvaa heittelyä – tekoäly vie pohjan tekemiseltä kulttuurin ja taiteen saralla, koska ”jokin ohjelma” voi vaan helposti tehdä/sanoa kaiken valmiiksi. Hän kuitenkin itse käyttää sitä, jolloin ei koe voivansa sanoa koko tekoälysysteemiä pelkästään huonoksi asiaksi.
Kilpiälle tekoälyn käyttö ei herätä vahvoja, vaan pikemminkin neutraaleja tunteita. Hän ei halua puhua itsekään tekopyhästi, koska käyttää tekoälyä, mutta toteaa sen olevan joka tapauksessa olemassa oleva asia, jolloin kanssa pitäisi voida oppia olemaan ja toimimaan sekä käyttää sitä järkevästi.
Viivi Kilpiälle tekoälyn käyttö herättää enimmäkseen neutraaleja tunteita.
Kun puhutaan tiedon luotettavuudesta, tekoälyn generatiivinen vastaustoiminto ei ole välttämättä arvostelujen yläpäässä. Jos Saikolla tai Kilpiällä on arkinen, turhanpäiväinen asia, he eivät tarkista tiedon luotettavuutta sen kummemmin – näihin asioihin voi kuulua esimerkiksi aiemmin mainittu leivonta ja siihen liittyvät mittausmuunnokset. Opiskelun suhteen he ovat äärimmäisen varovaisia. Saikko itse pyysi kerran graduansa varten kirjallisuusvinkkejä ja tekoäly tuotti pitkän listan lähteitä, joista osa oli itse keksittyjä.
– Yliopistolla on hyvin selkeä ohjeistus, eli jos tekoälyn käyttö kielletään, en käytä sitä ollenkaan. Tiedän kyllä opiskelijoita, jotka käyttävät tekoälyä tekstin tuottamisessa. Itselleni olennainen eettinen kysymys on ympäristö, ja tekoälyn käyttö kuormittaa sitä. En siis käytä turhaan esimerkiksi ChatGPT:tä, Saikko kertoo. Kilpiä lisää, että arjen pienet kysymykset selviävät helposti googlaamalla.
Omasta alastaan kumpikaan ei ole erityisen huolissaan. Teologiopiskelijana Saikko on puhunut paljon asiasta. Kerran Helsingissä järjestettiin jumalanpalvelus kokonaan tekoälyn avulla, mikä tuntui hänestä erittäin oudolta. Tulevaisuudessa Saikon työ tulee sisältämään myös luovaa kirjoittamista, joten hän näkee, että tekoälyä voisi käyttää ehkä apuna siinä, jos haluaa. Teologisilla aloilla on paljon töissä monisukupolvisia ihmisiä, joiden suhtautuminen asiaan vaihtelee laajasti. Saikko uskoo, että näkee tekoälyn käytön konkretian vasta työelämän puolella.
Yhteiskuntatieteitä opiskelevan Kilpiän ala on hänen omien sanojensa mukaan melko generalistinen, joten yksittäistä suuntaa tekoälyn käytön normalisoinnissa on vaikea hahmottaa. Myös hän näkee tekoälyn enemmän apukätenä, eikä isona uhkana. Se on yksi monista työkaluista, joka ei itsessään muuta valtavasti työn sisältöä.
– Kynnys opiskelijoille käyttää tekoälyä on aika lailla kaikille sama. Näen sen enemmän eettisenä kysymyksenä – kaikille pääsy internettiin ja tekoälyyn ei ole yhtä helppoa, joten tasa-arvoon liittyvät ongelmat ovat enemmän moraalisia. Omaan osaamiseen suhteutettuna se, että joku toinen käyttää esimerkiksi esseessä tekoälyä, tuntuu totta kai epäreilulta, Saikko lisää.
Kilpiä huomauttaa, että pitkällä aikavälillä järjestelmät muuttuvat ja kehittävät tekoälyn käytön tunnistamista, joten tällä hetkellä kyseessä on tosiaan moraalikysymys. Vaikka kaikilla on tekoälyyn suhteellisen helpon näköinen pääsy, ainoastaan se, joka osaa käyttää sitä oikein, voi vaikuttaa tasa-arvon toteutumiseen.
Jos kursseilla tekoälyn käytöstä ei mainita mitään, se saa aikaan helposti epävarman olon. Saikko toivoisi ohjeistusta, jossa mainittaisiin, miten ja millä lailla tekoälyä saa käyttää. Se selkeyttäisi tilannetta ja poistaisi turhat syyllisyydentunteet. Kilpiän mielestä ohjeistukset (jos niitä on) ovat monen linkin takana ja tämän takia vaikeasti saavutettavissa. Tarvitaan selkeyttä, jotta kaikki ymmärtävät, missä mennään.
– Tekoälyn käyttö ei kuitenkaan tällä hetkellä massiivisesti vaikuta omalla alallani työnsaantiin, Saikko toteaa. Hän ei usko, että tilanne muuttuu lähitulevaisuudessa.
– Jokin lisäosaaminen tekoälyn käytössä voi tietysti olla hyödyksi, mutta suoraan sanottuna en osaa sanoa, Kilpiä päättää. Mitään ratkaisevia vaikutuksia työpaikan saamisessa omalla alalla hän ei usko tekoälyn käytöllä olevan olemassakaan.
Kiitämme haastatteluista.