Olen aika introvertti ihminen ja se on minulle täysin ok. Viihdyn hyvin yksin enkä tarvitse koko ajan ihmisiä ympärilleni. Ihmissuhteet ovat minulle kuitenkin tärkeitä ja niistä huolehtiminen sekä pieni sosialisoituminen piristää mieltä. Sosiaalinen patterini kuluu kuitenkin aika helposti loppuun ja latautumiseen kuluu paljon aikaa. Monesti ihmisten seurassa oleminen kuluttaa kaikki voimavarani ja sosiaalisista tilanteista tulee kuormittavia. 

Sosiaaliset tilanteet saavat monesti aistini yliherkiksi ja ne yrittävät reagoida kaikkien ärsykkeiden kanssa. Kuormitun helposti ärsykkeistä ja niitä vain yksinkertaisesti lähtee ihmisistä runsaasti. Energiatasoni saattaa laskea kesken päivän, jolloin kanssakäyminen muiden kanssa käy hyvin raskaaksi. 

Uusien opintojen alettua tuli aika olla todella sosiaalinen täysin uusien asioiden äärellä. Mikä oli aika uuvuttavaa, kun täytyi tutustua sekä uuteen kouluun, ihmisiin että paikkakuntaan. Nyt jo kaksi vuotta opintoja takana, tuntuu että sosiaalisen patterini kapasiteetti on vain heikentynyt entuudestaan. On paljon helpompi jäädä mieluummin kotiin, kuin lähteä koulupäivän jälkeen enää minnekään tai viettää rauhassa vapaata viikonloppuisin. Olen potenut siitä toisinaan hieman huonoa omaatuntoa. Puhutaan paljon siitä, että opiskelijaelämä on parasta elämää ja siitä tulisi nauttia täysin rinnoin. Jääkö nyt jostain paitsi?

Olen tullut siihen tulokseen, että on ihan okei jäädä kotiin eikä siitä tarvi potea mitään. Jos tuntuu siltä, ettei jaksa eikä kiinnosta niin ei tarvitse mennä. Jos haluaa jäädä mieluummin kotiin, sitten jää. On tärkeämpää kuunnella omaa kehoa ja sen tarpeita, kun ohjautua ryhmäpaineen tai fomon myötä itseään kuormittaviin tilanteisiin. On myös tärkeää antaa omien voimavarojen lataukseen sille vaatima aika. 

Olen kokenut joskus paineita myös omasta introverttiydestä, sillä ekstroverttiyttä nostetaan jalustalle ja ihannoidaan yhteiskunnan toimesta. Kaikkien tulisi olla mieluummin niitä sosiaalisia, jotka rypevät ihmisjoukoissa aamusta iltaan, kun niitä outoja syrjemmälle vetäytyviä ja hiljaisempia. Aivan kuin introverttiys olisi automaattisesti negatiivinen asia. Minusta oman ajan ottaminen ja omillaan olo on hyvä taito jokaisen osata. Loppujen lopuksi olet kuitenkin vain itsesi kanssa, etkä riippuvainen muista.