Karelian kirjastolla on vielä kahden aikaan paljon opiskelijoita työn touhussa, kun istuudumme alas ikkunapaikalle haastattelua varten. Tunnelma on hieman hermostunut koska sosiaalipuolen opiskelijoille tämäntyyppiset tilanteet ovat harvinaisia verrattaessa medianomiopiskelijoihin, joiden kanssa he pääsääntöisesti Tikkarinteen kampuksen jakavat.
On varsin ymmärrettävää, että Viive-lehdessä iso osa jutuista usein liittyy enemmän mediaihmisten tekemisiin, koska toimittajina toimii tyypillisesti medianomiopiskelijat. Mutta talossa on myös muitakin opiskelijoita hyvin erilaisella alalla. Millainen näkökulma heillä on opintoihin ja opiskeluun? Miten ja mitä he ylipäätään opiskelevat?
Tämä kampuksen toinen puoli on yleensä meille medianomeille varsinainen mysteeri; hädin tuskin edes kuljemme samoissa käytävissä, saati käytämme samoja tiloja opiskelua varten. Silti sosionomit ja medianomit voivat löytää paljonkin yhteistä keskenään kun metaforista verhoa raotetaan; haasteista taustamotivaatioon, positiivisista kokemuksista maailmantilanteen vaikutukseen.
Toimittajalla sattui olemaan yhteyksiä sosiaalipuolen opiskelijoihin läheisen ystävän muodossa, joten päätin kuvainnollisesti nykäistä häntä hihasta kysyäkseni, suostuisiko hän tai kanssaopiskelija haastateltavaksi Viive-lehteen. Näin päädyimme valokuvaajamme kanssa istumaan pöydän ympärille kirjastoon kolmen sosiaalialan toisen vuoden opiskelijan kanssa.
Pikaisen esittelykierroksen jälkeen ensimmäisenä utelin, miksi tämä kolmikko valitsi juuri kyseisen alan, ja mikä houkutteli heidät suorittamaan opintonsa Kareliassa. Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen oli käytännössä koko kolmikon kohdalla kotoisuus; Pohjois-Karjala oli kaikille tuttu ja turvallinen paikka, joten opintojen aloittaminen täällä tuntui luontevalta. Mitä tulee alan valintaan, sen puolesta jokaiselta löytyi hieman yksilöllisempi vastaus.
Toimittajan läheinen tuttu Jonna on jo aiemmin työskennellyt alalla, mutta kiinnostus ohjaukseen ja työn sosiaalisempaan puoleen oli lisääntynyt ajan myötä, minkä vuoksi hän päätyi hakemaan jatko-opintoihin. Myös opiskeleminen ylipäätään alkoi taas kiinnostaa.
Sami puolestaan oli yllättäen käynyt medianomikoulutuksen Tampereella, mutta vaikean alan työllisyystilanteen takia työvoimatoimisto ohjasi hänet opiskelemaan uutta alaa, joksi valikoitui häntä hieman jo kiinnostava sosiaaliala. Keskustelussa Sami täsmensi osasyyksi myös töiden vähäisen määrän täälläpäin Suomea. Pääkaupungin suunnilta niitä olisi varmaan löytynyt, mutta häntä ei muutto etelään kiinnostanut.
Kuvallisen ilmaisun perustutkinnon suorittaneen Kian tapauksessa työllisyystilanteen huonous alkuperäisellä uravalinnalla johti myös alanvaihtoon, ja sosionomiopinnot veivät mukanaan koska Kia haluaisi työskennellä lasten ja nuorten kanssa, mihin Karelian linja valmistaa.
Kaikkien mielestä erityisesti Luovat menetelmät –kurssi oli tehnyt positiivisen vaikutuksen.
Seuraavassa kysymyksessä pureuduttiin enemmän itse opintoihin; kun kolmikolta kysyttiin mieleenpainuvinta kurssia tähän mennessä, vastaukset olivat taas hyvin samankaltaisia. Kaikkien mielestä erityisesti Luovat menetelmät – Kurssi oli tehnyt positiivisen vaikutuksen.
Jonna esimerkiksi kehui kurssin tarjoamaa konkretiaa ja rentoa tunnelmaa, ja Samikin piti kurssin käytännönläheisyyttä hyödyllisenä, koska se tarjosi erilaisia metodeja saada ihmiset mukaan ryhmätoimintaan. Tämä ihmisten innostaminen ryhmätoimintaan on varmasti varsinkin näin Suomalaisittain haastava kynnys ylitettäväksi, olemmehan kenties hieman stereotyyppisesti tiivistettynä introverttikansaa.
Muutama muukin kurssi sai haastateltavilta kehuja; Sami nosti esille toisena kurssina myös Sosiaalipedagogian, koska se antoi hänen mielestään syvällisemmän kuvan alan tarkoitusperiaatteeseen, miksi tätä työtä tehdään. Kia puolestaan piti Ihmisen kasvu ja Kehitys – kurssia mieleenpainuvana aihepiirin vuoksi, joka oli varsinkin hänelle mielenkiintoa herättävä.
Opiskelun haasteihin siirryttäessä vastaukset alkoivat osittain tuntua jo toimittajalle itselleenkin tutulta. Alasta huolimatta, opiskelijat törmäävät samoihin esteisiin olipa kyseessä sitten medianomin alku kuvaamassa trilleriä koulun takapihan puskissa, tai sosionomiopiskelija pänttäämässä teoriaa kirjastossa.
Sekä Jonna että Kia mainitsivat varsinkin kielten opiskelun haasteelliseksi. Sami puolestaan nosti esille motivaation puutteellisuuden, mikä hänen tapauksessaan syntyi ehkä enemmän siitä, että alalle oli aluksi lähdetty opiskelemaan hieman pakon kautta. Hän kuitenkin korosti että on löytänyt alalta nyt toisen vuoden aikana hyvinkin kiinnostavia puolia; yhtenä tällaisena asiana hän mainitsi asiakasryhmät, joiden kanssa hän voisi hyvinkin tulla juttuun. Aikataulutuskin välillä ontuu Kian mukaan, mikä onkin yksi opiskelijoiden ikiaikainen vastustaja. Kareliastakaan tuskin löytyy yhtään opiskelijaa, joka ei olisi jossain vaiheessa paininut näiden samojen haasteiden kanssa.
Kolmikko joutui seuraavaksi pureutumaan hieman hankalampaan kysymykseen, koska mediapuolen opiskelijana toimittaja oli tietenkin kiinnostunut tästä aiheesta. Sote- ja media-alan yhteistyöideoinnista pöydän ympäriltä kuului enemmänkin ’öööh’ ja ’äääh’ hymähtelyä kun asiaa mietittiin. Muutamia ideoita heiltä kuitenkin lopulta syntyi pienen keskustelun myötä, kuten video-oppimateriaalien tekeminen helpottamaan asioiden tiivistämistä, tai tekninen apu tapahtumissa joissa kuvataan videoita tai valokuvia. Vaikka alat ovat hyvin erillään toisistaan, yhteistyömahdollisuuksia varmasti löytyy.
Meidän opinnot on aika kuivia, niin vaikea keksiä.
Kun tuo vaikeampi pähkinä oli yhdessä purtu, haastattelun lopun kevennykseksi kysyin kolmikolta muistuuko heille mieleen jotain hauskaa tai mieleenpainuvaa opintojen ajalta. Kysymys oli aluksi vaikea koska kolmikon kuvaus omista opinnoistaan oli paljon akateemisempaa kirjojen pänttäystä kuin medianomien puskissa kameran kanssa pyöriminen. Kia tiivisti kysymyksen vaikeuden syyn varsin hauskasti, mikä kuului suunnilleen näin: ”meidän opinnot on aika kuivia, niin vaikea keksiä.”
Medianomina kirjojen pänttäys ei ole täysin vieras asia, mutta tämä opiskelunmuoto on selvästi sosionomipuolella yleisempää. Se kirvoitti haastattelutilanteessa jopa hieman naurua, kun valokuvia ottaessa haastateltavat alkoivat vitsailemaan teosten vähäisen määrän aiheuttamasta tuskasta. Tämäkään ei ollut täysin vierasta, koska samaa stressiä kirjojen kappalemäärän vähyyden vuoksi on koettu täälläkin.
Hetken lisäpohdinnan jälkeen kaikki lopulta totesivat, että kenties kivoin asia opinnoissa on ollut uusien ystävyyssuhteiden muodostuminen. Ystävien kanssa olo onkin yksi mukavimmista asioista opiskelijaelämässä, ajatus mihin toimittaja itse voi hyvin samaistua.