Pehmoainon debyyttialbumi soittorasia heijastelee suomalaisten melankoliaa ja keskeneräisyyden hyväksymistä. DIY-henkinen musiikki ja tunteita kiteyttävä tarinankerronta puree etenkin nuorten keskuudessa.
Toimitusryhmä: Janette Löppönen, Amanda Nykter, Kare Vartiainen, Aleksi Hakulinen
Pehmoaino eli Aino Asta Marjatta Morko on 22-vuotias artisti, joka on noussut suureen suosioon musiikin saralla. Ensimmäistä kertaa hän tuli julkisuuteen voitettuaan The Voice Kidsin toisen tuotantokauden. Sen myötä Pehmoaino teki levytyssopimuksen Universal Musicin kanssa. Vuonna 2022 julkaistiin ensimmäisen EP – levy “Kaukana kotoa”, joka nousi vahvasti pinnalle. Tämän vuoden tammikuussa julkaistussa debyyttialbumissa “Soittorasia” kuullaan Pehmoainon jo aiemmin julkaistuja singlejä, sekä muutamia uusia kappaleita.
Albumin nimi “soittorasia” konkretisoidaan kuuntelijalle välittömästi introlla, missä soittorasia kirjaimellisesti aukeaa. Albumi etenee loogisessa aikajärjestyksessä alkaen avauksella ja päättyen laittamalla soittorasia kiinni. Soittorasian alkusoinnun jälkeen pärähtää soimaan surumielinen, sellolla vahvistettu kappale ”valssi”. Lauri Haavin feattaamalla ”päivänvaloo”-kappaleella kuullaan myös voimakkaita syntikkavalleja. Kappaleissa maalaillaan ihania dream pop –viboja ja ambient-maisemia, joita tukevat myös paikoin maltillisesti käytetyt perkussiot. Erikoisena valonpilkahduksen albumin muuten melankoliseen sävyyn tekee levyn yhdeksäs kappale ”<3”. Kappaleet on tuottanut Topify eli Topi Kilpinen, joka on osallistunut myös kappaleiden sanoittamiseen.
Albumin nimi Soittorasia konkretisoidaan kuuntelijalle välittömästi introlla, missä soittorasia kirjaimellisesti aukeaa.
Pehmoainon mieltymys valsseihin paljastuu tahtilajin paljoudesta levyllä. Lisäksi ”sä et kosketa mua” –kappaleessa on esimerkiksi käytetty tahtilajia 7/8, mikä väännetään kuuntelijalle rautalangasta kappaleen viimeisen puolen minuutin aikana. Kappaletta kuunnellessa tulee mieleen progressiivisen rockin helmet, kuten Pink Floyd. ”mietin sua pahalla” – ja ”Hulda”-kappaleilla tuodaan mukaan myös aggressiivisempaa bassojytkettä ja säröä.
Albumi on yhtä tunteiden vuoristorataa. Hämmennystä, katkeruutta, vihaa, katumusta, mutta myös kaipausta, toiveikkuutta, keskeneräisyyden hyväksymistä ja ennen kaikkea oppimista virheistä. Alussa käsitellään ihmissuhteen kriisiä ja sen kärjistymistä, keskivaiheilla rauhoitutaan ja käsitellään tunteita rationaalisemmin, ymmärryksen, opin ja rakkauden kautta. Albumi päätellään itsensä tutkimisella, “kato äiti oon vahva kun en osaa muutakaan”. Outrossa ajatus sinetöidään mystisesti, kun soittorasia sulkeutuu itsestään ja laulajan pyörivät ajatukset vetäytyvät alkuperäiseen nippuunsa.
Tunteet liikkuvat kappaleiden sisällä ja välillä hyvin vapaasti ja holtittomasti, mikä tekee laulajan ajatusten tulkitsemisesta ajoittain haastavaa. Esitystapa kuvastaa kuitenkin hyvin rehellisesti ihmismieltä kaikessa sen ailahtelevaisuudessaan. Esimerkiksi kappaleessa “mietin sua pahalla” korostuu tragedian jälkeiset syyttävät ajatukset, toisin kuin kappaleessa “maasta taivaaseen”, missä käydään läpi tragediaa paljon ymmärtäväisemmästä näkökulmasta.
Aino itsessään ja hänen musiikkinsa huokuvat DIY-henkisyyttä, syvällisyyttä ja omalaatuisuutta. Kappaleiden teemat tuntuvat olevan kertojalleen läsnä tänäkin päivänä ja aiheet samaistuttavia eritoten nuorten keskuudessa. Albumi kiteyttää myös puheet 2020-luvun vibe shiftistä, joka on tapahtunut erityisesti tunteiden käsittelyssä. Pehmoainon tunnelatauksellinen tarinankerronta ja samaistuttavat melankoliset sanoitukset rankoistakin aiheista uppoavat terapiayhteiskuntaan, jossa mekin elämme. Tunnetyö, vilpittömyys ja itsestään huolehtiminen ovat nousseet trendeiksi. TikTokissa jopa kouluikäiset käyttävät psykologien ammattisanastoa arkikielessään. Suomalaisessa indie-musiikissa melankolia on aina läsnä, mutta vibe shiftin myötä päämääräksi on noussut pahassa olossa piehtaroimisen sijaan ennemminkin hoitaa haavoja, kulkea kohti parempaa oloa ja autenttisempaa minää.
Lauri Haav on lahjakkaana sanoittajana ja taiteilijana osuva valinta albumin ainoaksi feattaajaksi kappaleessa ”päivänvaloo”. Kappale kertoo keskeneräisyydestä ja sen hyväksymisestä. On antoisaa saada albumille mukaan eri musiikkigenren edustaja, sillä Haavin syvällinen ja myös osaltaan runollinen kerronta yhdistettynä suomalaiseen rappiin saa avattua albumille uuden puolen.
Päällimmäisenä albumi jättää jälkeensä hyvin melankoliset mutta kauniit tunnelmat. Sanoitusten kantaaottavuus ja haavoittuvaisuus sekä albumin sisäänpäin kääntynyt tunnelma tekevät teoksesta hyvin samaistuttavan etenkin nuorille kuuntelijoille.
Lähteet, kuvat
- Helmi Padatsu, Sony Music, Pressikuvat: https://www.sonymusic.fi/pressikuvat/
- Fullsteam Agency: https://www.fullsteam.fi/en/press/pehmoaino
- Soundi: https://www.soundi.fi/levyarviot/arvio-pehmoainossa-on-ainesta-vaikka-mihin-mutta-debyytilla-artisti-ei-viela-nouse-korkeuksiin/
- Full steam Agency: https://www.fullsteam.fi/fi/artistit/pehmoaino